Pihdejä on monenlaisia, ja niitä käytetään laajasti. Ne ovat välttämättömiä käsityökaluja työkappaleiden kiinnittämiseen ja leikkaamiseen erilaisissa teollisissa kokoonpanoissa, korjauksissa ja asennuksissa. Sillä on kuitenkin yhteinen perusrakenne, eli kaikki käsipihdit koostuvat kolmesta osasta: pihtien päästä, tappia ja pihtien kahvaa. Pihtien perusperiaate on käyttää kahta vipua ristiin liittämiseen tappien kanssa jossain keskellä, jotta molemmat päät voivat liikkua suhteellisesti. Niin kauan kuin päätä käytetään käsin, toinen pää voi puristaa esineitä. Käyttäjän käytön aikana käyttämän voiman vähentämiseksi mekaanisen vipuperiaatteen mukaisesti pihdin kahva on yleensä pidempi kuin pihdin pää, joten pienemmällä voimalla voidaan saada vahvempi puristusvoima käyttövaatimusten täyttämiseksi. [1]
Pihtien kolme osaa ovat seuraavat:
Pari kahvaa pitämistä varten. Ergonomisen periaatteen mukaan suunniteltu puristinkahva on kätevä turvallista ja mukavampaa pitämistä varten. Liitosakseli, joka on pihtien liitäntäakselin piste. Liitoskohdan tulee liikkua tasaisesti ilman löysyyttä, jotta pihdit voidaan avata tai sulkea helposti yhdellä kädellä. Pidike on varustettu kiristysleuoilla tai leikkuureunoilla. Pihtipään leikkuureunat hiotaan hienoksi sopivaan muotoon. Kahden leikkuureunan (jousineen) on oltava erittäin teräviä ja lähellä toisiaan tarkasti, jotta lanka leikkaa helposti.
Tämä muuntaa pienet ulkoiset voimat (kuten pihdivarteen kohdistuvat käsivoimat) suuremmiksi tehoiksi, jotta pihdi voi puristaa tai leikata tehokkaasti. Kun pihtien varteen kohdistuva ulkoinen voima kasvaa vipusuhteen myötä, puristussuuttimen voima muodostaa ulkoisen voiman puristamiseen ja liikkumiseen. Suuren ulkoisen voiman syntyessä on etäisyyden leuan niittausasennon keskipisteestä kahvaan oltava mahdollisimman pitkä ja etäisyyden puristussuusta tai leikkaussuusta niittauskeskukseen on oltava mahdollisimman lyhyt . Monet pihdit eivät kuitenkaan juuri lisää käsivoimaa, koska ne vain helpottavat käyttöä vaikeasti käytettävissä paikoissa, kuten elektroniikkalaitteiden kokoonpanossa ja elektroniikka- ja tarkkuustekniikan soveltamisessa.
Pihdit taotaan yleensä seostetusta ja seostamattomasta rakenneteräksestä. Yleispihdit on valmistettu korkealaatuisesta hiilirakenneteräksestä, jonka hiilipitoisuus on 0,45 prosenttia. Laadukkaat ja kestävät pihdit on valmistettu korkeasta hiilipitoisuudesta ja/tai seosaineista, kuten kromista tai vanadiinista.
Pihtien alkuperä Euroopassa voidaan jäljittää yli 1000 vuoteen eKr., ja ihmiset vasta alkoivat valurautaa. Valuprosessissa pihdeillä voidaan puristaa kuumia rautakappaleita. Taontapihtien muoto on menneisyydessä pysynyt ennallaan. Pihtien valikoima on laajentunut käsityön, kaupan ja teollistumisen kehittyessä. Yleispihdejä on 100 erilaista. Myös erikoiskäyttöön tarkoitetut pihdit lisääntyvät. Nämä erikoispihdit eivät tietenkään ole aina saatavilla yleisessä valikoimassa. Se on ainoa Saksassa, jonka kuukausituotanto on yli miljoona pihdia, josta noin 50 prosenttia menee vientiin. Suurin osa niistä on yleispihdit, kuten leikkauspihdit, lankapihdit ja vesipumppupihdit.
